Yhteystiedot

kovo
testisivut
49400 Hamina

Nuorten omat sivut

 

 


 

Näillä sivuilla julkaisemme nuorten omia kirjoituksia ja mielipiteitä kaikesta mikä liittyy seuratoimintaan ja nyrkkeilyn kiehtovaan maailmaan. Näin haluamme varmistaa, että seuramme toiminnassa nuorten ääni tulee kuulluksi heitä koskevissa asioissa.

 


 

" Tää on mun juttu "

Kun päätin liittyä johonkin urheiluseuraan en olisi millään voinut uskoa, että päädyn Kotkan Voimailijoihin, koska suunnitelmissa oli koripallo- tai salibandyseura. Luokkakaverini ehdottivat liittymään KoVoon, joten lähdin koittamaan miltä se tuntuu. Ajattelin, että se olisi hauskaa ja niinhän se olikin mutta paljon rankempaa ja vaikeampaa kuin olin kuvitellut.

Jopa suoratkin olivat vaikeita lyödä, puhumattakaan koukuista, joita en meinannut millään oppia. Sain omasta mielestä muut nopeasti kiinni ja kuntonikin parani puolessa vuodessa huimasti, joten päätin jatkaa harjoittelua, koska joukkueessa oli hyvä kaveripiiri ja enkä kyllästynyt harjoittelemaan. Päätin alkaa harrastaa nyrkkeilyä vakavasti.

  

                                                                                        Chris L.


Lehmäsaari

Kun vene kopahti vasten laituria, innostuksen tunne valtasi minut täydellisesti, olinhan ensimmäistä kertaa Lehmäsaarella. Minä, toinen tyttö ja pojat. Heti ensitöiksemme, joimme päivä kahvit ja pullat. Annoimme niiden sulautua hetken ja lähdimme heittämään päivälenkkiä hölkäten. Käännyimme kuitenkin toisen tytön kanssa aikaisemmin takaisin, koska emme tahtoneet saada hirvikärpäsiä vaatteisiimme.

Tulimme takaisin, lämmittelimme ja otimme varjoa, kunnes pojat pian tulivatkin perässä takaisin ja meille keksittiinkin heti tekemistä. Pelasimme Ultimate -nimistä frisbee peliä. Emme ehtineet aloittaa toista peliä, kun käsky saunaan jo kuului. Pojat pelasivat pihalla, kun kävin ystäväni kanssa saunomassa ja uimassa. Jälkeemme pojat menivät saunomaan ja me olimme pukemassa lämpimiä vaatteita.

Poikien saunottua ja puettua, valmentajamme kutsui meidät syömään. Mukava grilli ateria maittoikin sopivasti saunan jälkeen. Mutta ruoan jälkeen, menin ystäväni kanssa huoneeseemme ja pian pojat seurasivat meitä sinne. Kortit olivat houkuttelevasti pöydällä, muttemme ikinä tehneet niille mitään. Eräs poika puki niittirannekkeeni ja niittivyöni päälleen innoissaan, sekä haltioissaan. Ja toinen yritti pukea vaaleanpunaista huppariani päälleen, sanoen että väri oli hänelle sopiva.

Ilta sujui hyvin, mutta iloinen hymy, kääntyikin pian ylösalaisin. Kun valmentajamme tuli kertomaan huonot uutiset, että joutuisi lähtemään pois. Hän ei nähnyt toisella silmällään kunnolla ja sen takia lähti. Hetkeksi jäimme sanattomiksi. Mutta sitten taas saatiin tunnelma suorastaan kattoon leijumaan. Menimme illemmalla kaikki porukassa ulos tuulettumaan, kun tunnelma oli hieman kireämpi. Ulkona oli kaunista, kun puolikuu paistoi veden yllä ja heijasti veteen kauniisti, tähtien korostaessa tuota kauneutta. Menin saunan toiselle puolelle ja katselin taivasta rauhassa. Jonkin ajan kuluttua, tajusin että jotakin kummallista oli tekeillä ja menin kiinnostuneena katsomaan asiaa. Jolloin kaikki suurin piirtein kysyivätkin yhteen ääneen.

- Missä sä olit??

Säikähtäneet, pelästyneet ja huolestuneet äänensävyt paistoivat tuosta yhteisestä kysymyksestä.

Hiljaisuus meillä tuli, vaikkei kukaan olisikaan tahtonut käydä nukkumaan. Ainakaan minä en olisi, eikä olisi ystävänikään. Eivätkä pojatkaan luultavasti olisi. Kaiken kaikkiaan, meitä oli kaksi tyttöä ja viisi poikaa. Minulle jäi ihana muisto talteen, toivottavasti myös teilläkin.

©blu